Brokeback Odin Ravenclaw

Olmin saapuminen

15.7.2019

Talutan orin ramppia pitkin alas. Olmi pitelee päätään korkeuksissa korvat hörössä, alkaen lopulta hirnumaan. 

“Joo, paljon uusia heppoja, rauhassa ny vaa”, koitan jutella tasaisella äänensävyllä saadakseni Olmin pysymään housuissaan. Nio kattoo mua ja sitten hevosta, hymyillen leveästi. 

“Se näyttää siltä että on luotu sulle, sen harjaki on samanvärine ku sun tukka!” jätkä naurahtaa. Nyökkään, niinpä. Kävelytän Olmin suoraan sen omaan tarhaan jossa se saa rauhassa riekkua ja venytellä jalkojaan pitkän matkan jälkeen. Ori kävelee täysin puhtaasti ja eläinlääkäri sanoi sen olevan täysin valmis aloittamaan treeni vaikka heti. Mä en jaksais millään odottaa, haluaisin kilpakentille nyt heti. 

Seela tulee Nion kanssa seisoskelemaan aidan vierelle kun mä vapautan Olmin. Pörheänä se lähtee hölkkäilemään ympäriinsä, haistellen maata ja kuseskellen aina kun ehtii. 

“Kovin reviiritietonen se on ainaki”, totean hyväntuulisena. Seela hymähtää.

“Mä oon tyytyväinen että mulla on tamma”, tyttö toteaa. Pudistelen päätäni.

“Oreissa on sitä jotakin, niillä on ihan erilainen elämänkipinä ku ruunilla ja tammoilla”, yritän selittää, mutta Nio ja Seela eivät tunnu tajuavan kumpikaan. “Nio tulee vielä ainaki kokemaan sen allaan!” lisään, jolloin Nio muistaa että niin, se joutuu Olmin selkään vielä monet kerrat. 

“Älä luulekaa että saat musta ilmasen groomin tolle”, Nio virnistää ja vilkasee mua. 

“No et sä ainakaa paljoa tuu maksamaan”, heitän takasin pilke silmäkulmassa. Nio hiljenee ja näen Seelan katseesta että siltä meni ehkä vähän ohi. Päätän olla lisäämättä enää mitään ja puren alahuulta. Hitto, pitikin möläyttää. Onneks tässä ei oo ketään muuta. 

Iskä saapuu mun selän taakse Elyssan kanssa. 

“Paperit on tehty”, se kertoo. Käännyn katsomaan Elyssaa, joka on hyväntuulisen oloinen.

“Oikeesti, tosi hienoo että sain tuoda sen tänne”, kiitän vielä. En voisi kuvitella mua ja Olmia muuallekaan ku tänne, Hallavan maille. Elyssa hymyilee kauniisti takaisin ja katsahtaa Olmia tutkivasti. 

“Kivan oloinen, uskon että me tullaan toimeen”, nainen toteaa. Nyt voin huokasta helpotuksesta, jos Elyssa ja Naava tykkää Olmista niin kaikki tulee varmasti menemään hyvin. Plus veikkaan että Olmin kaltanen ori on mukavaa vaihtelua siitä talvella täällä majailleesta hullusta arabista. Olmi on orimainen, mutta se ei oo silti sekopäinen edes silloin kun hormonit jyllää. Se pysyy hanskassa ja haluu miellyttää. 

Lähen Nion ja Seelan avustuksella purkamaan Olmin tavaroita autosta. 

16.7.2019

Mun ajaessa mopolla tallille seuraavana aamuna en voi tehdä muuta kuin hymyillä nähdessäni hevoseni ulkona rentona. Ajatella, ikioma hevonen. Vieläpä taitava ja… niin hieno. Aurinko paistaa kuumasti pihaan ja maa pöllyää mun kävellessä tervehtimään Ölliskää. 

“Hei mies”, juttelen hiljaa kiiveten istumaan aidalle. Rautias kattoo mua samalla kun nyhtää ruohosattumia maasta. Pitää vahtia ettei se ala syömään hiekkaa, kun ei tiedä pääseekö Olmi enää laitumelle tänä kesänä. Olishan se kiva jos se sais käydä vähän laiduntamassa. Todettuani orin kotiutuneen hyvin mä kävelen talliin pesemään niitä sen harjoja. Ne oli aika rumassa kunnossa, mun pitää todennäkösesti ostaa uusia tilalle jossain vaiheessa. 

Pesuprojektin jälkeen otan Olmin suitset, deltan ja liinan. Hetken mietinnän jälkeen nappaan vielä hanskat käteen. Parempi näin. 

Noutaessani Olmia tarhastaan se tulee vastaan selkeästi odottaen saavansa herkkuja. 

“Ehei, mies, mutta saat tuoreempaa heinää pian”, puhelen samalla kun suitsin sitä. Kaiken ollessa paikoillaan me lähdetään lipettiin. 

Maastossa meitä ihan ensimmäisenä tulee vastaan Lily ja Orion. Nostan naiselle kättä jo kaukaa, ei tota parivaljakkoa voi olla tunnistamatta.

“Nyt vielä pystyy ratsastaa hikoamatta ittensä kuiviin”, Lily toteaa naurahtaen meidän ohittaessa toisemme. Olmi kattoo Orionia kovinkin kiinnostuneena, mutta ei tällä kertaa tee muuta kuin vähän hörise. Onneksi. Me jatketaan matkaa puiden varjossa kohti niittyä. 

Meidän päästyä mun lempipaikkaan näillä poluilla mä istun kuivaan maahan heinän sekaan ja päästän Olmin toteuttamaan itseään. Tähdellä koristettu pää katoaa korvat hörössä ja alkaa kuulua tasainen rouskutus. Mä suljen silmät hetkeksi ja kuuntelen vain luonnon ääniä. Ei kai muuta hevosmies kaipaakaan kesältään kun näitä hetkiä. 

Mun rauhan katkaisee kavioiden kopse ja kimakka hirnahdus. En tunnista hevosen ääntä ja Olmi havahtuu heti, joten näen viisaaksi nousta jaloilleni katsomaan ketä menee. Ai, se on toi Pronssijoen uusi asukas. Rudiko sen nimi oli? Katson valkeaa oria, joka kävelee meidän ohi pörheänä, steppaillen. 

“Hei”, tervehdin Rudin ollessa tarpeeksi lähellä. Rudi taitaa huomata vasta nyt meidät ja katsoo mua yllättyneenä. Mies pysäyttää puoliverisensä ja katsoo hetken. 

“Kukas hän on?” se kysyy. Muru seisoo kyllä nyt ihan neljällä jalalla, mutta selkeästi tahtois tehä lähempää tuttavuutta. Nyt Olmikin herää eloon ja kaartaa kaulaansa alkaen kiemurrella. Otan parempaa otetta liinasta ennen kuin vastaan Rudille.

“Olmi, mun hevonen”, kerron ylpeänä. Rudi nyökkää ja hymyilee mulle pienesti.

“Hieno. Muttah, me jatketaan kentälle”, seuraan Olmin kanssa ratsukon katoamista puiden taakse. Samalla muistan pian alkavan kenttäkurssin. En jaksa odottaa sitäkään! Tiedän jo nyt sen olevan mahtavaa Olmin kanssa. Tää on alansa ammattilainen. Olmin alkaessa ruohostaa uudelleen mä kapsahdan hevoseni kaulaan.

Kassu R.

One Comment

  • Elyssa

    Tykkäsin ihan sikana tästä tarinasta, jotenkin pystyin eläytymään tosi hyvin tohon oman ekan hevosen hankkimiseen ja tuomiseen tallille. Olmi vaikuttaa ihan super symppikseltä herrasmieheltä, en malta odottaa minkälaisia juonenkäänteitä tästä seuraa. Jos haluat vielä kerätä pisteitä niin saat 2hp, 1sp ja 1mp

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry työkalupalkkiin